Radiofestivaalin dokumenttikilpailussa on kuultu ilahduttavan paljon myös yleisön puhetta.
Kiitos siitä kuuluu paitsi aktiivisille keskustelijoille (yleisöä täällä on kymmeniä ihmisiä, ja Kuvastudion laidoille jouduttiin jo tuomaan lisää tuoleja) myös tuomaristolle, joka heti kärkeen julisti, että monenlaisia näkökulmia kaivataan. Kuulemme kaikki eri asioita.
Kaikki kilpailussa kuullut teokset ovat saaneet kommentteja ja palautetta, vaikka monen tekijä ei paikalle ole vaivautunutkaan. Paljon keskustelua herätti Marko Kouhian Muumipeikko on homo, joka pureutuu Muumien avulla lapsenuskon ja kovan maailman törmäykseen.
Yleisössä kiitettiin ohjelman rytmittämistä ja dialogia Muumeista otettujen klippien ja kertojan välillä, mutta pohdittiin, kuinka monta ”Nuuskamuikkunen!”-huudahdusta on liikaa. Tietenkin mietittiin myös sitä, onko Muumipeikko homo vai onko Nuuskamuikkunen hänelle vain isähahmo. Tekijä kertoi katsoneensa lähes kaikki Muumi-jaksot etsiessään sopivia ääniklippejä.
Keskustelu on ollut pääosin asiantuntevaa ja perusteltua, koska suurin osa yleisöstä on alan opiskelijoita tai opettajia. Ainakin tähän asti kaikki ovat esitelleet itsensä Voionmaan opiston, TAMKin, yliopiston jne. edustajina, mutta niin sanottuja Pihtiputaan mummon kommentteja ei ole kuultu.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä dokumenteista olisi suuren yleisön mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti