Radiofestivaalin dokumenttisarjassa on tähän mennessä kuultu dokumentteja muun muassa maahanmuuttajasta, Muumipeikosta, evakon kotiseutukaipuusta ja kahvista. Miten pystytään laittamaan paremmuusjärjestykseen ohjelmia, joiden aiheet ovat näin moninaisia?
Tuomaristoa edustava Hannu Karisto Yleltä totesi, että arviointikriteereitä ovat aiheen kiinnostavuus, näkökulma ja käsittely sekä tekninen toteutus ja äänimaisema. Myös ohjelman rakenteeseen kiinnitetään huomiota.
Dokumenttisarjan avasi Antti Mälkösen ja Heikki Näräsen lähes kymmenminuuttinen Kahvitauko. Siinä tarkasteltiin kahvia monesta eri näkökulmasta: kahvitauko sosiaalisena tapahtumana, kahvi huumeen tai viinin kaltaisena nautintoaineena. Pääosassa olivat ammattimainen kahvinmaistaja ja tavallinen kahvinkuluttaja, joiden dialogissa laitetaan vastakkain kahvielitismi ja arkinen kahvinjuonti.
Tuomaristo ja yleisö antoivat ohjelmalle pyyhkeitä näkökulman puutteesta ja siitä, ettei otsikko vastannut sisältöä.
Näkökulman hajanaisuus oli ongelma myös muissa töissä. Mari Kuusisen maahanmuuttajan tarinassa Amra keskitytään suomen kieleen, arkeen, vaihtovuoteen ja ystäviin, eikä punaista lankaa oikein löydy.
Evakon tarinan kertova Yöksi kotiin (Saara Sofia Nurmo) oli yleisön ja tuomariston mieleen. Ohjelmassa on muutama kohta, joissa kuuntelija liikuttuu kertojan mukana. Lisäksi radioformaatti tuo monta kertaa lehdestä luettuun tarinaan intensiteettiä. Menetyksen suuruus ja ikävä kuuluvat.
Toinen hyvää palautetta saanut ohjelma oli Niina Koskelan Ikiliikkuja. Vammaisesta liikunnanohjaajasta kertovaa dokumenttia pidettiin ennakkoluuloja riisuvana ja positiivisena. Myös tarkka näkökulma sai kiitosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti