Suomalainen radiokuunnelma on yhtä vanha kuin itse Yleisradio, joka alkoi lähettää kuunnelmia heti toimintansa alussa 1920-luvulla. Monet kuunnelmat, kuten byrokratialle naureskeleva Knalli ja sateenvarjo, ovat saavuttaneet klassikkoaseman ja suurien yleisöjen suosion. Viime vuosikymmeninä koko kansan viihdyke on kuitenkin painunut marginaaliin, suurilta kanavilta pienten yleisöjen kulttuuritaajuuksille.
Monille 2000-luvun kuuntelijoille radio on arkirutiineja säestävä taustanauha, jonka sisältöihin ei syvennytä. Kuunnelma vaikuttaa hittilistojen hallitsemassa eetterissä raskaalta ja hitaalta tekeleeltä. Pelkän äänen keinoin kerrottu tarina vaatii kuulijaltaan paljon, koska sillä ei ole visuaalisuutta apunaan. Kuunnelmaan on syvennyttävä ja keskityttävä erityisen tarkasti.
Kuunnelman voisikin äkkiseltään luulla sopivan nykyradioon huonosti.
Näin ei kuitenkaan ole, kirjoittaa blogissaan Radioteatterin pitkäaikainen päällikkö Pekka Kyrö. Hän ehti johtaa Radioteatterin toimintaa peräti 19 vuotta – lähes neljänneksen kuunnelman historiasta.
Kyrön mukaan kuunnelma on niin monimuotoinen, että se on yhä elinvoimainen. Lajityyppi onkin alkanut irtautua perinteisistä muodoistaan ja kanavistaan. Apuna on nykyään myös tekniikka, joka mahdollistaa kuunnelman nauttimisen silloin, kun se itselle sopii.
Esimerkkinä kuunnelman uudistumiskyvystä Kyrö mainitsee kolmella radiokanavalla kuuluvan Täällä Pohjantähden alla -radiosarjan, joka etenee ”kertojattomasti, nopein leikkauksin kohtauksesta toiseen laulullisen ja tunnelmaa luovan äänellisen ambienssin kera”.
Kuulostaa varsin varteenotettavalta ajanvietteeltä – jopa 2000-luvun radiokuuntelijan korvaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti