Kaksikymmentäluvulla, radion varhaishistoriassa, ohjelmamuodot kehittyivät nopeasti. Mullistavaa oli, että mikrofoni voitiin viedä sinne, missä tapahtui.
Niinpä radio välitti esitelmiä, konsertteja ja jumalanpalveluksia. Suoria selostuksia tehtiin esimerkiksi urheilutapahtumista.
Erityisen hätkähdyttäviä ovat suorat lähetykset sotien tapahtumapaikoilta. Konekivääri pauhaa taustalla. Sirpalesuojassa asiallinen reportteri haastattelee sotilaita: ”Vähäsen meni tuosta käsivarresta kk:n [konekiväärin] luoti läpi... ”
Radiokuunnelma syntyi, kun mikrofoni keksittiin viedä teatterin lavan eteen. Laatu ei kuitenkaan ollut kummoinen. Ideaa jalostettiin tuomalla näyttelijät radiostudioon.
Myös teksti täytyi muokata kuunteluyleisölle sopivaksi visualisoimalla. Tehosteet elävöittivät ja havainnollistivat. Niitä luotiin usein suorassa lähetyksessä.
– Yleisradion kuunnelmastudiossa oli esimerkiksi portaat, jotka eivät johda mihinkään, kolme erilaista ovea sekä vesipalju, Gronow kertoi.
50-luvun Suomessa jopa 70 prosenttia väestöstä kuunteli ainoaa suomenkielistä kanavaa. Lauantaisaunan aikataulu suunniteltiin radion mukaan. Kuunnelmatuotanto kasvoi jo Hollywoodin veroisiin mittasuhteisiin.
Television vyörytys 1960-luvulta alkaen muutti vääjäämättä radion asemaa. Kuunnelma menetti jättiyleisönsä, mutta jatkoi kehitystään äänimaailmojen kuvaajana, äänitaiteena.
– Kuunnelma sai uuden mahdollisuuden, Gronow tiivistää.
Kuva: Klaus Elfving
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti