Aineisto asuu useassa osoitteessa

Tällä hetkellä historiallisille audiovisuaalisille aineistoille ei ole yhtenäistä arkistoa, josta olisi helppo hakea aineisto erilaisiin tutkimuksiin. Internet-arkistoa ei tekijänoikeussyistä pystytä perustamaan.

Arkistointia suorittavat ainakin Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA, Yleisradio ja Suomen kansalliskirjasto. Yleisradion vastuulla ovat YLEn originaaliaineistot, KAVAlla radio- ja televisio-ohjelmavirta vuodesta 2009 ja Suomen kansalliskirjastolla internet-aineistot. Vuodesta 2008 kaikkea vanhaa radio- ja televisioaineistoa on koskenut hävittämiskielto.

− Aineistot ovat useissa eri paikoissa, koska materiaalia on niin paljon, selventää KAVAan kuuluvan Radio- ja tv-arkiston erikoissuunnittelija Juha Piukkula (kuvassa).

Yleisradion arkistoja digitoidaan koko ajan, ja yli puolet aineistoista on saatettu digitaaliseen muotoon. Projekti on edennyt digitalisoinneissa vuoteen 1971 asti. Digitalisoimaton aineisto on erilaisissa tallennusmuodoissa.

− Digitointikaan ei ole ihmeitä tekevä voima, Piukkula toteaa.

Digitalisoidun materiaalin säilymisajasta ei ole vielä varmaa tietoa. Esimerkiksi filmi säilyy, mutta cd-levyt saattavat tuhoutua jopa 20 vuodessa.

Vanhan materiaalin digitoinnin ongelmaksi on muodostunut esimerkiksi se, että koko Suomessa on vain yksi kahden tuuman filmiä toistava nauhuri. Laitteen käytön ammattilaiset ovat jo eläkkeellä ja nauhuri ylikuumenee nopeasti. Nauhuria vaativaa aineistoa on KAVAlla ja Ylellä suuret määrät.

Kuva: Klaus Elfving

Suomen kansalliskirjasto
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Yleisradion Elävä arkisto